Matkapäivä on farssipäivä

Reissuun hep!

Terveisiä periltä! Vihdoin täällä, tosin monen mutkan kautta, eikä ihan vielä siellä asunnossakaan... Mutta close enough, varsinkin tän päivän tapahtumien jälkeen!

Lento meni hyvin. Matka lentokentältä päärautatieasemalle meni hyvin. Junamatkan Münchenistä Linziin piti mennä hyvin, mutta eipä tullut kolmen suoraa.

Münchenissä sain kuulla, että mun juna Linziin on peruttu, Sain vaihtoehtoisen yhteyden, jolla en ehtisi hakea avaimia asuntoon. Iski "pieni" paniikki, varsinkin kun en saanu puhelimella oikeen kehenkään yhteyttä eikä nettikään pelannu. Lopulta sain äidin kiinni ja sovittiin että äiti hoitaa ja minä etsin junan.

Seuraavat puoltoista tuntia meni ihan kivasti, varsinkin koska maisemat alko näyttään aika hyvältä ja äiti sai junailtua yöpaikan. Junaa piti vaihtaa kerran, mutta siellä vaihtopaikalla selvisi, ettei se juna johon piti vaihtaa, aijo tulla sen aseman kautta. Onneksi saman ongelman edessä paini "muutama" muukin ja lyöttäydyin jonkun Itävaltalaisen seuraan joka selvästi ties miten homman saa taas rullaamaan. Niimpä jatkettiin vielä muutama pysäkkiväli jollain junalla ja pinkastiin siihen oikeeseen pitkän matkan junaan pari minuuttia ennen kuin se lähti asemalta.

Tässäkin kohtaa reissu alko taas näyttää valosammalta, koska maisemat oli entistä upeemmat (vuoria, siis ihan oikeita vuoria, jee!) ja näytti siltä, että ehdin kuitenkin n. klo 18 Linziin. Jossain kohtaa totesin kuitenki, että tämähän juna kiertää puoli Itävaltaa ennen Linziä... (En toisaalta valita, maisemat oli oikeesti aika upeat. Monta kertaa piti muistuttaa itteään, ettei tuijota suu auki...) Matka viivästyi vielä entisestään, koska Salzburgin asemalla junassa ilmoitettiin olevan tekninen vika...

Nyt olen kuitenkin Linzissä, joskin hotellissa (kiitos äiti) koska niitä avaimia en tosiaan saanut. Huomenna pitäisi niidenkin kuitenkin järjestyä, ihan ajallaan, kun ei tarvitse millään pitkän matkan junilla suhailla...

Selvisi kuitenkin, että syy miksi juna-aikataulut ja reitit on niin sekaisin johtuu pakolaiskriisistä. Saksa ja Itävalta on laittanu rajansa kiinni pakolaisia silmällä pitäen ja se sotkee noita aikatauluja. Jotenkin ironista, että just niiden pakolaistenhan parissa mä sen harjoitteluni teen, minkä takia mä ylipäänsä olen täällä Itävallassa... Jännä! Että kyllä tästäkin reissusta varmaan jonkun johdannon harjoittelurapsaansa saa!

Liikkuvan junan ikkunasta otettu kuva ei tee oikeutta, mut siis kattokaa nyt! Jee, Alpit lähestyy! 

Nyt tää lähtee kyllä nukkumaan! Gute Nacht!

xoxo
Elisa