Puoliväli ylitetty ja pakolaiskriiseilyä

Tälleen todella ajankohtainen otsikko, puoliväli taisi mennä jo viime viikolla, mutta väliäkös tuolla...

Heti alkuun, kylläpäs mä viihdyn täällä! Varsinkin, että kylläpäs mä viihdyn harkassa! Musta on hassua että sanon näin (enkä Suomessa sanoisi näin varmaan ikinä), mutta voisin oikeesti olla harkassa varmaan 24/7... Harkkatunneiksi on kirjattu 35 + 5 tuntia viikossa, mutta mulla paukkuu kyllä iloisesti noi tuntirajat ylitöiden puolelle. Eikä haittaa ollenkaan, melkeempä päinvastoin! Mikähän mua vaivaa? :D

Toisaalta just nyt hommaakin on kyllä tosi paljon. Kuten varmaan aika moni tietää, niin Itävalta ja Saksa on täällä Euroopan pakolaiskriisin keskiössä (johtuen ehkä kovin keskeisestä sijainnista). Tällä hetkellä Itävalta haluaa mahdollisimman monet pakolaiset Saksaan, Saksa taas ei halua ottaa niin paljoa vastaan. Lisäksi Linzissä on tällä hetkellä se ongelma, ettei kaupunki järjestä majoitusta saapuville pakolaisille. Ilmeisesti kaikki paikat on enemmän tai vähemmän täynnä.

Kuluneet 2 viikkoa on mennyt harkassa lähinnä hätämajoituksia järkäten. Ite oon päässy järkkäilemään hätämajotusta sekä omalla harkkapaikalla että muutamissa ulkopuolisissa rakennuksissa ympäri Linziä. Joka päivä meille lähetetään pakolaisia juna-asemalta kysymään, oisko yösijaa tai me käydään ilmottamassa juna-asemalla vapaista yöpymispaikoista. Harkkapaikan asukkaat kokkaa ja tulkkaa pakolaisille (omatki arabian alkeet on jo päässy testiin, woop woop!) ja me hoidetaan että saadaan kaikki ilmotettua kaupungille, poliisille ja minne lie, että asiat menis eteenpäin... Tässä on kyllä tullut tämä Itävallan byrokratia aika hyvin nähtyä ja mut tunnistetaan jo kaupungintalolla, mitä voin ehkä pitää jonkinlaisena saavutuksena...  Ne jotka ei mahdu meille tai muille vastaaville järjestöille, on päässy ihan siviilien luo erillisiksi öiksi. Juna-asemalla pyörii ihan tavallisia ihmisiä, jotka ottaa pakolaisia yöpymään luoksensa, mikä on musta aika hienoa!

Vaikka oonkin jokaisen päivän jälkeen tosi väsyny (fyysinen työ, ihana kielimuuri jne) niin tuntuu tää silti melko palkitsevalta. Että voi omalla työpanoksellaan edes hetkellisesti auttaa noiden pakolaisten oloa. Rankkaa tosin katsoa, kun meilläkin on yöpynyt perheitä, joilla on lapsia mukana... Nuorin joka meillä on nyt yöpynyt on tainnut olla 3-vuotias tyttö Syyriasta...

Että sellaista tänne kuuluu! Kauhukseni tajusin, että eipä ole enää kauaa jäljellä, kohtahan sitä pitää jo lähteä pois... Mutta taidan kuitenkin nauttia (ja paiskoa hommia) vielä tämän lopun aikaa!


Loppuun kuitenkin vielä tällainen loppukevennys: Oltiin viime lauantaina harkkapaikan tyyppien (työntekijät ja asukkkaat) kanssa Volkshilfen (paikallinen avustusjärjestö) järjestämässä Nacht der Vielfalt - tapahtumassa. Sellaiset monikulttuuriset "tanssijaiset" (kuulostaa tylsältä, ei ollu). Älyttömän hauska ilta/yö ja oli kiva viettää myös vapaa-aikaa harkkapaikan ihmisten kanssa. Ettei aina vaan nähdä työn merkeissä. Jalkoihin sattu seuraavana päivänä jonkin verran, kun koko yön oli jorannu salsan, kurdilaisen musiikin ja cover-bändin tahtiin...

Joku yleiskuva, en ihme kyllä keskittyny valokuvaamiseen?! :D 

xoxo
Elisa

P.S viikon päästä viikonloppureissulle Innsbruckiin muutaman muun vaihtarin kanssa. Varoitan jo etukäteen kuva-overload-postauksesta ;)